Art&Design by Katri Oikarinen

Kuka on Katri?

TAITEELLINEN TYÖ

Olen oppinut ymmärtämään maailmaa käsieni kautta, se antaa maailman hahmottamiselle sanojakin syvempiä merkityksiä. Olen sitkeä yksinpuurtaja ja luotan omaan visiooni kuin jumalaan, mutta parhaat kasvupyrähdykset niin ihmisenä kuin taiteilijana ovat tapahtuneet ihmisten kanssa.

Materian avulla pysyn kiinni tässä hetkessä katoamatta utopiaani. Kompromissit tehdään materiaalin rajoittamissa puitteissa, mutta rajat venytetään äärimmilleen.

Vahingossa jos siihen on uskominen, löysin vanhat kirjat taiteen, designluomusten, käsitöiden ja askartelun materiaalina. Erityisen kiinnostavaa on tämän ”raaka-aineen” moniulotteisuus ja skaalautuvuus.

Aalto-yliopisto opintojen aikana syvennyin materiaalitutkimuksen tematiikkaan, kestävän kehityksen näkökulmasta kehittäen ja laajentaen oman taiteellisen työn konseptia. Asiantuntemukseni käsittää kierrätysajattelun problematiikkaa, kokeellisen materiaalitutkimuksen lähtökohdista.

Kymmenen vuotta kestänyt projekti vanhojen kirjojen parissa on henkilökohtainen manifestini. Mikään ei ole ikuista, eivät taiteellisessa työssäni käyttämäni kirjalliset teokset, eivätkä myöskään omat jumaliset visioni mutta ne ovat merkkejä hetkellisyydestä, merkkejä ikuisuudesta, elämän paradoksaalisuudesta.

Katri Oikarinen

Luovaa tasapainoilua…

Olen  neljän lapsen äiti, muusikko, taiteilija ja käsityöläinen. Käsillä tekeminen on minulle muutakin kuin intohimo ja luomisen keino, se on myös elämänarvo.

Etsin vaihtoehtoisia tapoja luoda ympäristöön kauneutta. Minulle kauneus ei ole pelkästään silmin havaittavaa vaan tarkoittaa asioiden välistä harmoniaa ja tasapainoa moniulotteisesti.

Intohimo ja intuitio ovat  luovaa prosessia eteenpäin vieviä voimia. Heittäytymällä ajattomaan tilaan saa käyttöönsä ne työkalut, joiden käyttöoppaana toimit sinä itse.  Luominen vaatii rohkeutta rikkoa rajoja, mutta itsehillintää pysyä hyvän maun rajoissa.

Salaoven takana…

Vanhojen kirjojen hyödyntäminen materiaalina lähti liikkeelle siitä, kun toteutin ”salaoven” kotini olohuoneen ja makuuhuoneen välisiin parioviin. Ovet kaipasivat kunnostusta ja halusin niihin jotain muuta kuin uuden maalipinnan. Sain idean salaovesta, sellaisesta mikä toteuttaisi ideaa kuin elokuvista tutut kirjahyllyt missä tietystä kirjasta vetäessä hyllyn takaa paljastuisi salainen holvi. Pohdin, että voisin kerätä vanhojen kirjojen selkiä ja liimata niitä oveen, jolloin saisin luotua illuusion kirjahyllystä.  Keräsin vähitellen vanhoja kirjoja, joita kukaan ei enää lue, noin viisi hyllymetriä ja poistin niistä kaikista selkämykset. Loppuosan säästin, ajatellen että sen voisi hyödyntää joskus myöhemmin. 

Vuodesta 2010 olen tutkinut vanhoja poistokirjoja materiaalina taiteessa, käsitöissä ja designtuotteiden valmistuksessa. Tutkivaa ja kokeellista tapaani työskennellä ovat ohjanneet niin kulutuskriittiset arvot kuin uteliaisuuteni uusien ideoiden tuottamiseen. Askartelun ja käsityön kontekstissa olen päässyt tutkimaan materiaalin fyysisiä ominaisuuksia, mikä johti lopulta oman kirjan kirjoittamiseen.
Luo Aarteita Vanhoista Kirjoista (Moreeni 2015)- kirja sisältää yli 40 ideaa, mitä voi tehdä vanhoista kirjoista. Kiinnostukseni taiteellisen kulman löytämiseen materiaalin ehdoilla, avasi uuden maailman sisällön ja merkitysten valjastamiseen mm. veistosten muodossa. Löysin keinon kommunikoida abstrakteja käsitteitä. Muotoilu-opinnot toivat taideteollisen näkökulman vanhojen kirjojen tarkasteluun materiaalina, mikä johti omien tuotemallistojen syntymiseen ja uuden materiaalin innovointiin.

Tekemisen tapoja…

Kokeellinen ja tutkiva lähestymistapa ovat aina ohjanneet minua taiteessa, käsitöissä, askartelussa, musiikissa ja jopa suunnittelussa.

Tekemisen tapani alkaa siitä, kun olin 4 vuotias hyvin temperamenttinen tyttö ja äitini yritti löytää keinoja saada minut rauhoittumaan, kun jokin ei sujunut haluamallani tavalla. Lopulta hän keksi antaa minulle vanhoja aikakauslehtiä ja sakset, minkä parissa saatoin viihtyä tunti kausia. Samoin tarina isästäni, jota kutsutiin ”Pelle Pelottomaksi”, antaa esimerkin toimintatavoista, joita hyödynnän. Viedessään roskia isä toikin tulleessaan takaisin käsissään useamman roskapussin pullollaan tavaraa, mitkä hän myöhemmin korjasi ja joskus jopa myi eteenpäin. Hänen esimerkkinsä vaikutti suhtautumiseeni kuluttamiseen ja siihen, miten jonkun toisen ihmisen roskan voi nähdä materiaalina uusissa kohteissa.

Minua kiinnostavat materiaalilla leikkiminen ja siitä syntyvät uudet jännittävät löydökset. Saatan lähteä liikkeelle hyvin materiaalilähtöisesti, etsien käyttöä esimerkiksi jollekin vanhalle käytöstä poistuneelle huonekalulle, esineelle tai materiaalille. Käyn mielessäni lävitse kyseiselle kohteelle omasta mielestäni parhaita mahdollisia uusia käyttökohteita tai sitten saatan kulkea esine kädessä sovittaen sitä konkreettisesti ympäristöön, jolloin idea saattaa herätä näillä hassuilla esinerinnastuksilla. Toisaalta käytän samaa taktiikkaa myös toisinpäin, eli jos vaikka herää tarve uusille keittiön vetimille, saatan alkaa sovittamaan kahvan kohdalle jotain käden ulottuvilta löytyvää. Kyseisessä tapauksessa kahvat löytyivät lusikkalaatikosta ja hieman lusikkaa taivuttamalla keittiön kaapit saivat uudet kahvat.

Taidetta ja kurssitoimintaa…

Normaalipäiväni alkaa suunnittelulla ja isolla kupilla kahvia. Joskus otan kitaran käteeni ja päästän ylimääräiset höyryt ulos. 

Tällä hetkellä valmistelen kesäkuussa avautuvaa yhteisnäyttelyä – Naisen asento. Olen opetellut valuposliininmuotin tekoa ja  hahmotellut näyttelyyn tulevia teoksia. Kädet ovat jokatoinen päivä savessa ja suunnitteilla on myös savenmuotoilukurssi…

Kaivoin pitkästä aikaa rälläkänkin kaapista. Aion toteuttaa muutamia puuveistoksia näyttelyyn. Työn alla on useamman vuoden keskeneräisenä ollut kaksimetrinen tammiveistos ja nyt sen on aika tulla valmiiksi. Kuistilla odottaa myös muutama omenapuupölli… Miten saan vain ajan riittämään:)

Viikonloput menevät useimmiten järjestäen kirjataulukursseja. Silloin tapaan uusia ihmisiä. Uusista kohtaamisista ja tietenkin tyytyväisien kurssilaisten ihanasta palautteesta saan voimaa uuteen viikkoon. 

Ensi kesän vietän Pohjois- Norjassa Pykeijassa. Pohjois- Norjassa sijaitsevan Pykeijan kylän yhteisöllisen ja kansainvälisen kulttuuritoiminnan lisäämiseksi, kyläläisten toimesta käynnistynyt hanke tarjoaa neljälle taiteen ja tutkimuksen parissa työskentelevälle henkilölle mahdollisuuden asua ja työskennellä kylässä vuoden 2021 aikana, sillä velvoitteella että taiteilija tuo palan omaa osaamistaan yhteisöön. Minut valittiin kesän taiteilijaksi.

Tarkoitukseni on tehdä omaa taiteellista työtä, toteuttaa museonäyttely Lassigårdenissa ja järjestää osallistavaa kulttuurista ja taiteellista toimintaa kyläyhteisöille Finnmarkin alueella Kirkkoniemessä, Vesisaaressa ja Pykeijassa sekä esiintyä festivaaleilla. Odotan tätä matkaa valtavasti…

 

 

Luonnostelu…

Olen huono kaivamaan kameran esille silloin kun pitäisi ikuistaa tärkeitä hetkiä… Sen sijaan olen ryhtynyt kaivamaan luonnoslehtiöni esille.

Luonnostelu ja piirtäminen on minulle aika ajoin tärkeää. Se maadottaa minut siihen hetkeen, saattaa kiireettömyyteen ja olemaan läsnä.

Viivan paksuus, sen hentous, nopeus ja kovuus kaikki yhdessä luovat tuntelmaa. Piirrän useasti tussilla. Se on armoton ja pakottaa tekemään nopeita päätöksiä, eikä tehtyä viivaa voi enää kumittaa. Se kehittää havaintojen auttenttista tallentamista, käden ja silmän välistä saumatonta yhteistyötä.

Viime aikoina kynään tarttuminen on ollut vaikeampaa. Nyt on vaihe kun luodaan taas isoja linjoja ja haistellaan uusia tuulia.

 

 

Musiikin ja runoiden voima…

Jos taiteen tekeminen auttaa minua ymmärtämään maailmaa, musiikki auttaa ymmärtämään minua itseäni.

Tapani tehdä musiikkia on hyvin kokeellista ja intuitiivista sekin. Se että hallitsen instrumenttini hyvin, oli se sitten kitara, looper-pedaali tai lauluääni, antaa luovuudelle yhä laajemmat mahdollisuudet leikkiin. 

Sanoitukset ovat minulle itseterapoinnin ja itsetutkiskelun keino. Joskus sanat kirjoittuvat kuin itsestään ja jälkeenpäin niitä tarkastellessa voi taas oppia jotain uutta itsestään. Kirjoitan usein auki tulevaisuuden pelkoja tai toiveita tai palaan menneisyyteen oppiakseni ja ymmärtääkseni. Melodiat syntyvät kun otan kitaran käteen ja lähden hakemaan soittukiertoa sointu kerrallaan, luottaen omaan näkemykseeni, siitä mikä kuullostaa hyvältä ja mikä ei.

Elämä itsessään inspiroi. Tapaamani ihmiset, ihmissuhteet, kokemukset: ilot ja surut. Elämää pitää elää, että syntyy lauluja. Olen säveltänyt myös äitini runoja. Se on mukavaa varsinkin silloin kun oma runosuoni ei kukoista.

Musiikin avulla vaikeat asiat voi kohdata pehmeämmin. Musiikki tarjoaa samaistumispinnan, lohduttaen, innostaen, energisoiden jne… antaa kanavan tuntemiselle.
Muusikkous on opettanut varjelemaan ja vaalimaan myös omaa herkkyyttäni.

Julkaisin puoli vuotta sitten englanninkielisen debyyttialbumin – Brave New World. Se on päiväkirjamainen kokonaisuus. Merkityksellisiä otteita ja pohdintoja elämän varrelta.
Tällä hetkellä työstämme mieheni kanssa suomenkielistä albumiani. Etsimme vielä soundimaailmaa, sellaista mikä kuvaa nykyistä artistiminääni ja sitä millaisilla sävyillä biisit saatetaan tähän maailmaan. 

Täältä pääset artistisivuilleni: Katri O music

Kaikenkirjavat projektit

Tutustu projekteihini Täältä: Projektit

Kaikenkirjavat kysymykset sallittuja.

Ota yhteyttä!

Kaikki tuotteet on mahdollista tehdä kustomoituna, joten ole yhteydessä niin suunnitellaan yhdessä tarpeisiisi personoidut tuotteet!

1 + 13 =